KESKISUOMALAINEN
TÄNÄÄN Sivu 21 Tiistai
18.03.2008
Ihminen tarvitsee elävää vettä.
Vesi-Esa nousi kapinaan kuollutta vettä vastaan.
PETÄJÄVESI
Aino Suhola
Alussa oli vesi.
Tai oikeastaan ihan alussa oli pieni poika, joka katseli syntymäkotinsa
ikkunasta Jyväskylän Puistokadulle. Näki leikkiviä lapsia ja hautausmaan, koko elämän, eikä voinut aavistaa, mitä kaikkea
siihen väliin sitten mahtuisikaan.
Poika meni ammattikouluun ja alkoi rakentaa taloja, tarjota
yrittäjänä työtä muillekin rakentajille. Hän osti Kuohulta pientilan ja osui kaikkien aikojen vesisuoneen, josta ei kuitenkaan
ollut kultasuoneksi. Ellei siksi lasketa sitä, että sen veden myötä monet ihmiset ovat kokeneet vointinsa kohentuneen.
Esa Vaherto alkoi myydä pullotettua Kuohun
kirkasta, joka vuonna 2005 rankattiin Euroopan parhaaksi ja maapallon toiseksi parhaaksi luonnonvedeksi. Maapallon parhaalle
pohjoisamerikkalaiselle se hävisi vain kuusi pistettä.
Mutta sitä ennen oli tapahtunut paljon.
”En voi olla tekemättä”
– Astuin kolmille valtavarpaille yhtä aikaa ja menetin
kaiken. Minulta on viety alkeellisimmatkin ihmisoikeudet, Vaherto sanoo.
Kyse oli taistelusta pullovesi vastaan hanavesi. Valtavarpaiksi
Vaherto nimeää virvoitusjuoma- ja olutteollisuuden sekä alkoholiteollisuuden. Niille veden laadulla ei ole väliä, kunhan se
ei ole pilallista. Kolmannet varpaat hän antaa Valiolle. Kaikki nämä tahot saavat hänen nähdäkseen tehdä vedellä miljoonia,
yksityinen ihminen ei.
Mutta Luojan vesi ei lakkaa virtaamasta, eikä Vaherto sitä pullottamasta.
Hän kiertää pitkin maata jakelemassa elävää porakaivovettä.
– En tiedä, teenkö oikein vai väärin, mutta en voi olla
tekemättä, Vaherto sanoo ja jatkaa, että terveys on luonnollista, sairaus ei.
Hänellä on kokemus sairastamisesta ja tervehtymisestä elävän
veden ja luomukauramaidon avulla. Hän puhuu hartaasti lisäaineista, jotka kätkeytyvät mystisen E-kirjaimen ja numerosarjan
taakse ja joilla tankkaamme itsemme tokkuraan. Sama kuin tankkaisimme naftalla bensa-autoa.
– Jos edes huuhtoisimme ne happipitoisella elävällä vedellä
elimistöstämme, mutta juomme pullovettä, jossa on lisäaineita tai hanavettä, joka on myrkytettyä, Vaherto pamauttaa.
Se on vahvasti sanottu.
– Mutta sitähän se on! Siihen on pakko lisätä bakteerien
tuhoamisainetta ja putkien syöpymisestoaineita. Hanavesi on hyvää talousvettä, mutta kelvotonta juomavettä. Perussyy on rakennusvirheessä.
Vain ruostumattomasta teräksestä valmistetut putket olisivat sopivia juomaveden kuljettamiseen. Ne eivät syöpyisi, eivätkä
bakteerit niissä viihtyisi, joten myrkkyjä ei tarvittaisi, Vaherto perustelee.
Pahinta on välinpitämättömyys
Vaherto käy taukoamatonta taistelua valtakoneistoa ja viranomaisia
vastaan. Heikompi olisi jo luovuttanut, niin tutuksi hän on tullut perintätoimiston, poliisin, tuomarin, terveysviranomaisten,
konkurssin ja pakkohuutokaupan kanssa. Mutta hän ei hellitä. Saa ehkä voimaakin siitä. Pienentää vain menoja sitä mukaa kun
vaino kovenee.
– Minulla on sellainen luonnevika, että vastapuolen koolla
ei ole väliä, jos tiedän olevani oikealla asialla, Vaherto sanoo ja kertoo kohentuneesta terveydestään.
Paljon myrkyt ehtivät tuhotakin, mutta jokaisesta paremmasta
päivästä hän on kiitollinen.
Hän sanoo, että pahinta on välinpitämättömyys, johon meidät
näillä lisäaineilla tainnutetaan. Vähitellen ne johtavat väkivaltaisiin tekoihin tai sitten lamaannuttavat.
– Se on terveen ruumiin luonnollinen reaktio hirmutekoon.
Ja ovathan lamaantuneet vallankäytön kannalta vaivatonta väkeä, sanoo Vaherto, joka on täysin menettänyt uskonsa tähän yhteiskuntajärjestykseen.
Vaherto ei ole vaivaton. Sen verran tärkeä asia oikeudenmukaisuus
hänelle on. Ja uutta luovat keksinnöt. Jos hänellä olisi valta ja rahaa, hän päästäisi kansan asumisen kalleuden oravanpyörästä
rakennuttamalla taloja, jotka eivät homehdu ja joiden energiaratkaisut olisivat luontoa ja lompakkoa säästäviä.
Turva kelkassa
– Luojan käsissä on elämä, ja sillä on tarkoitus, Vaherto
sanoo.
Samalla kun hän haaveilee paremmasta huomisesta, hän tekee toiselle
sitä, mitä toivoisi tehtävän itselleen. Hän ei jätä ihmistä tienposkeen, eikä ihmisen autoa. Missä ikinä kulkeekin.
Hänessä kun on vähän sellaista vikaa, että jos omat ongelmat
eivät riitä, hän työntää nenänsä muiden ongelmiin. Ja rakkaittensa tähden hän kävelee vaikka tulen läpi.
70-VUOTIAS: ESA VAHERTO
SYNTYNYT: 23.3.1938
Jyväskylässä.
PERHE: ”Olen lapsellinen.”
TEKEE: Kuohun kirkasta kahdella jalalla.
ASUU: Kuohulla vesipakkaamolla.
USKOO: Elävään Jumalaan.
TOIVOO: Että saisi kodin ja paraneminen jatkuisi.
HARRASTAA: Ajattelua.
PELKÄÄ: Maapallon
huonoa tilaa.
TÄRKEÄÄ: Elävän ja kuolleen veden ero.
OUTO PIIRRE: Elossa.
JUHLII: Tarjoaa ystäville ja tuttaville
pullakahvit Keljon Nuorisoseurantalolla 23.3.
klo 13–16.
Ilmoittautuminen puh.0400 204 141.
Pukupakko: verkkapuku tai vastaava vapaa-ajan asu.
Muistamiset tuotekehittelytilille:
Petäjäveden Osuuspankkiin
476800-1739.
